Tyrähän se sinne mahaan oli pulpahtanut. Olen todella väsynyt tähän
ja sairastamiseen,olin suhtkoht vakuuttunut et tää
leikkaus nyt sit menee hyvin ja voin alkaa kunnolla toipumaan ja sit
tulee tällainen paskajuttu.

Tiedän,että muilla on vaikeampia ja leikkauksia yms on vielä
vaarallisempia,mutta jotenkin mun omat voimat ja lääkäreiden kanssa
vääntäminen alkaa oleen vienyt multa mun jaksamisen...

Soitin jo tiistaina nimittäin tk:n ja pyysin saada nähdä lääkäriä,kun
minusta tuo navan alue ei missään nimessä näyttänyt normaalilta
(pullistaa ulospäin ja navan päällynen alue on niinkuin turvonnut
navan päälle ja roikkuu siinä...). Sain vain puhelinajan jossa
lääkäri hyvin kyllästyneesti ja nopeasti totesi,että vastahan tää
leikkaus on tehty,ei pidä olettaa,että vatsan alue paranee heti.
Yritin toki sanoa,etten sitä oletakkaan vaan tää ei vaan nyt ole
normaalia niin siihen lääkäri totesi,et katsotaan tikkejä
poistettaessa...

Tänään tikinpoisto ja sh laittoi heti lääkäriin koska tosta mahasta
näkee sokeakin,ettei toi oo normaalia... Ja lääkäristä sairaalaan ja
siellä uä yms,mutta leikkausajan kanssa saattaa mennä minne lie,jos
tää lakko nyt sit toteutuu...

Pitää kuulema vain tarkkailla kotona,ettei tyrän kohta
muutu "siniseksi,kipeäksi tai isommaksi"?!!

Ei vain nyt jaksa. Onneksi minulla on mun äiti apuna,muuten en tiedä
miten selviäisin,poitsu on aivan sekaisin myös tästä mun jatkuvasta
lääkärissä ravaamisesta ja siitä etten pysty ottaan syliin,enkä
ollenkaan mahan lähelle...

Halailee illalla ja kysyy "nähdäänhän
aamulla,ettet kuoleta sinua pois yöllä" :'( E

En tiedä mistä tuo kuolema on
tullut puheisiin kun kertaakaan en ole siitä puhunut,että sellainen
olisi mahdollistakaan... poitsu on aika herkillä ja kiukuttelee minulle
vähän enemmän ja sen lisäksi on alkanut puhua huutamalla. Se voi
kyllä liittyä siihen,että on ollut aika paljon mummin ja papan luona
ja papan toinen korva on kuuro,joten sille pitääkin vähän huutaa :)

Noh,kyllä kai tää tästä,saisinpa pian sen leikkausajan jotta sitten
joskus pääsisin oikeasti aloittamaan toipumisen...